Tansanian lyhyt oppimäärä

Kahden kuukauden aikana oon oppinut, että

-jos automatkan sanotaan kestävän kolme tuntia, todellisuudessa se tarkoittaa vähintäänkin neljää, vaikka matka sujuisikin ihan ongelmitta.

-läppärin ja puhelimen akut kannattaa pitää aina täynnä, sillä koskaan ei tiedä, milloin tulee sähkökatko ja kuinka kauan se kestää.

  -jos aamupäivällä sanot, että sulla ei oo mitään suunnitelmia loppupäivälle, se tarkoittaa sitä, että kotimatkalla voidaan poiketa yhden jos toisenkin sukulaisen tai tuttavan luona, ja poikkeaminen tarkoittaa todellisuudessa usean tunnin vierailua, jonka aikana keskustellaan vain swahiliksi.

-kaikkia kiinnostaa kaikki asiasi: Kuka oot, mistä tuut, mihin meet, miksi meet, mitä teet, mikset tee, missä asut, millä oot sinne menossa, no entäs huomenna...? Toiselta puolelta tietä huudellaan, että "Mikset mennyt tohon dala dalaan häh?" Hmmm, no ehkä siks, että se ei mene sinne minne haluan... 

-Edellisestä kohdasta johtuen, et oo koskaan ongelmasi kanssa yksin, vaan apua saat ja sitä tarjotaan (halusit sitä tai et).

-Jos on ongelma, kannattaa sanoa se ääneen, sillä yleensä keskustelukumppaniltasi löytyy joku kaveri tai tutun tutun tuttu, joka osaa auttaa.

-Ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus hämmästyttää joka päivä. Mikäs sen mukavampi aloitus päivälle, kuin kymmenen hyvän huomenen toivotusta, kun kävelet dala dala-pysäkiltä toiselle! 

-vessapaperia, nenäliinoja tai mitä tahansa paperia minkä tahansa pyyhkimiseen kannattaa kantaa mukana aina. Älä luota edes siihen, että hotellissa olisi vessapaperia.

-kylpyhuoneessa ja vessassa olevilla isoilla vesiämpäreillä todella on tarkoitus! Kun vedet katkeaa syystä tuntematon koko päiväksi, on mukavaa, että edes vessan vetäminen onnistuu, kiitos näiden etukäteen täytettyjen ämpäreiden.

-käsihygieniasta huolehtiminen ruokapaikoissa on yllätyksekseni ollut helppoa! Koska täällä ruoka syödään sormin, niin käsien puhtaudestakin pidetään näin ollen huolta ennen ja jälkeen ruokailun.

-täällä ei harrasteta käsien kuivaamista paperiin/käsipyyhkeisiin, vaan käsien annetaan kuivua itsekseen.

-täällä todella pidetään suolasta ja sokerista. Suolaa lisätään aina poikkeuksetta omaan ruoka-annokseen ja sokeria kauhotaan teen sekaan lusikkakaupalla. Kun en itse sokeria teessäni käytä, kysyi eräs paikallinen, että teillä ei siis Suomessa ole lainkaan sokeria?

-”Huomenna”, ei oikeasti tarkoita huomenna, eikä edes sitä seuraavaa päivää tai edes seuraavaa viikkoa. ”Huomenna” ei siis oikeastaan täällä tarkoita mitään, se on vaan kieroilmaus sanalle ”ei onnistu”. Mistä päästäänkin siihen, että

-ei-sanaa vältellään viimeiseen saakka, sen sijaan vastataan ”maybe tomorrow”. ”Maybe Monday” on myös kuultu moneen kertaan. Sillä on varmaankin tarkoitettu jotain ensi vuoden maanantaita, sillä kertaakaan maanantaina ei ole tapahtunut juurikaan mitään suunniteltua.

Ah, Tanzania. Just loving it<3

Capri Point ja kuulumisia

Jaahas, Manu lähti takaisin Suomeen ja meikäläisellä olis edessä vielä kuutisen viikkoa arkea Afrikassa. Vaikka tietenkin harmitti ja harmittaa edelleen, että Manu lähti, ei mulla kuitenkaan oo (vielä) sellanen olo, että olisin ite valmis lähtemään täältä takaisin Suomeen. Fiiliksen voisi siis kiteyttää, että Suomeen en niinkään kaipaa, sen sijaan ihmisiä siellä Suomessa ikävöin sitäkin enemmän. Tiesin jo ennen tänne lähtöä, että suurin haaste tässä reissussa tulee olemaan se, että lähden reissuun yksin, koska en ole yksinolemisessa kovinkaan hyvä pidemmän päälle. Ja se on tullut kyllä todettua täälläkin. Mutta, hyvä se on sitäkin harjoitella, ja osaapahan arvostaa taas aivan uudella tavalla kaikkia läheisiä, jotka siellä Suomessa odottaa, vaikka totta kai teitä oon arvostanut aikaisemminkin. Mutta arvostus on saanut ihan uuden ulottuvuuden, kun on repinyt itsensä täysin irti kaikesta tutusta ja turvallisesta.

Ja kyllähän täälläkin oon tavannut aivan uskomattomia tyyppejä, en siis lymyile yksikseni kaiket päivät neljän seinän sisällä, jos se siltä aluksi kuulosti. Mutta toki sitä tuttuja kasvoja aina välillä kaipaa! Varsinkin, kun täällä ihmiset tulkitsee sut helposti väärin. Esimerkiksi, he helposti olettavat jos seisoskelet yksiksesi jossain, että olet surullinen tai jokin on muuten huonosti. Tää tuli todistettua muun muassa viime viikolla kesäleirillä, kun ihan kaikessa rauhassa ja hyvillä mielin katselin sivusta ihmisten hääräämistä odotellessani oman lapsiryhmäni saapumista paikalle, niin eiköhän siinä käynyt nelisen ihmistä kyselemässä, että mikä on hätänä ja onko kaikki hyvin, mikset puhu mitään ja miksi seisot yksin? Siinä sitten vastailin, että juu juu, ei tässä mitään hätää, olen vain suomalainen. Yritin sitten pitkin viikkoa saada perusilmeeni iloisemmaksi ja koitin muistaa käydä tervehtimässä kaikki vähänkin tutut kasvot useaan kertaan päivän aikana. Vie muuten aika paljon energiaa, kun ei siihen Suomessa ole tottunut, että joka toisen (tuntemattoman) ihmisen kanssa täytyy (saa) vaihtaa kuulumiset vähintäänkin parilla sanalla!

Täällä myös moni ihminen jotenkin ajattelee, että aivan kaikki Tansaniassa on mulle uutta ja ihmeellistä, mikä huvittaa, varsinkin kun puhutaan ruuasta. Kyllä meillä Suomessakin riisiä syödään ja papuja myös, samoin kalaa, eli vaikka ugali ja keittobanaani ovatkin uusia tuttavuuksia, niin ei kuitenkaan ihan kaikki ruuat sentään. Kaiken huippu oli kun eräs kesäleirin vapaaehtoisista esitteli mulle vaalean leivän: ”Sanii, here is this food, I don´t know if you know it?” Siinä hetkessä pääsi kyllä aika rehevä sisäinen nauru... Kyllä meillä leipää Suomessakin on...

Kesäleiri sujui todella hyvin ja olin oikeinkin positiivisesti yllättynyt, että suunniteltu aikataulu piti, jos nyt ei ihan minuutilleen niin ainakin melkein! Päivät olivat pitkiä, mutta sitäkin antoisampia. Leirin sisällöstä enemmän täällä.

Työ- ja arkikuviot ovat tällä hetkellä oikeastaan melko pitkälle auki, paria artikkelia tässä työstän julkaistavaksi, mutta muuten on töistä pari hengähdyspäivää hektisen viikon jälkeen. Arjesta ei sen kummempaa, kuin että siinä se rullailee menemään ihan kuten ennenkin!

Kuvat ovat läheltä Mwanzan keskustaa, Capri Pointilta, missä me oltiin katsomassa auringonlaskua. Aivan upea paikka!

Saanane ja sen sellasta

Kiireen vuoksi läjäytän tähän kasan kuvia viime perjantailta. Silloin käytiin Manun kanssa Saananessa, Tansanian pienimmässä kansallispuistossa. Saanane on saari, jonne venematka kesti noin viisi minuuttia. Mukanamme oli opas, jonka kanssa kierreltiin kävellen saari ympäri. Oli kyllä kaunista!

Saanane-retken jälkeen jäätiin paikallisten kanssa jammailemaan, oli kyllä hauskaa! Manu sai vuokrattua yhdeltä näistä tyypeistä kitaran viikoks, jotta ei aika tuu pitkäks kun meikäläinen on töissä. Tää viikko on hurahtanut Under the same sun-järjestön järjestämällä kesäleirillä. Leiri jatkuu sunnuntaihin saakka, joten kiirettä pitää lopun viikkookin. Mutta palailen paremmalla aikaa kirjoittelemaan, yhteenvetona voin vaan todeta, että hyvin menee!

Serengeti

Eilen käytiin Manun kanssa yhden päivän safarilla Serengetissä. Lähdettiin aamulla puoli kuuden aikaan liikenteeseen. Matka täältä Serengetiin kesti noin kolmisen tuntia. Takaisin kotiin saavuttiin illalla kuuden maissa. Mutta, kuvat puhukoot puolestaan: