torstai 2. kesäkuuta 2016

Nyumba - koti



Eilen muutin Nyakatoon, jossa tulen asumaan loppuajan Mwanzassa ollessani. Täältä keskustaan kestää noin 10 minuuttia dala dalalla, jos ei ole ruuhkaa. Asunto, jossa asun, muodostuu kolmesta huoneesta, keittiöstä, olohuoneesta, kahdesta vessasta ja suihkuhuoneesta. Ai niin, onhan täällä saunakin. Piippu tosin puuttuu, mutta se on suunnitteilla rakentaa jossain vaiheessa...

Niin, miksi täällä on sauna ylipäätään varmaan mietitte? No, tämä aidattu alue, training center,  on alunperin perustettu suomalaisten voimin (ja rahoin) 1980-luvun lopussa. Alueelle perustettiin ammattikoulu, joka on siis yhä edelleen toiminnassa, vaikka suomalaiset täältä alueelta ovatkin kaikonneet. Yksi paikan opettajista kertoi täällä asuneen aikoinaan paljonkin suomalaisia ja alueella on toiminut myös suomalainen koulu. Tämän vuoksi  asuntoihin on siis rakennettu myös saunoja.

Naapurissani tosiaan asustelee tällä hetkellä suomalainen pariskunta, joka on aikoinaan asunut Mwanzassa 13 vuotta. Tällä hetkellä he käyvät vuosittain lomailemassa ja majoittuvat aina tänne samaan paikkaan, entiseen asuntoonsa. Heidän asunnossaan on toimiva sauna, ja sainkin ensimmäisenä iltana saunakutsun! Ai että (kuten Jethrokin sanoo), oli hyvät löylyt!







Mutta palataanpas vielä muuttorumbaan. Tulin tänne siis taksilla Stephenin kanssa aamupäivällä. Mun lisäkseni toisessa huoneessa asuu englantilaisnainen, jolla on täällä joku päiväkodinrakennusprojekti meneillään (siitä kenties lisää myöhemmin). Kun saavuin asuntoon, täällä oli ihmisiä vaikka muille jakaa. En tiedä olivatko he kaikki vastaanottamassa mua vai mikä kokous täällä oli meneillään. Keittiössä hääräsi tullessani kuusi nuorta tehden ruokaa. Myöhemmin selvisi, että he opiskelevat alueen ammattikoulussa matkailua, ja tulevat valmistamaan ruokamme (tai ainakin englantilaisnaisen ruuat). Häslinki oli melkoinen, kaikki papattivat swahilia, naureskelivat ja tuijottivat. Sopivan hetken tullessa karkasin naapuriin tapaamaan suomalaspariskuntaa. Siellä mut ruokittiin makaronilaatikolla (!!) ja tuoreilla hedelmillä.







Ennen pimeää lähdin yhden opiskelijanuoren opastamana hakemaan ilta- ja aamupalatarvikkeita katukojuista. Mangoja, avocadoja, vesimelonia... Nam nam. Palatessamme takaisin nuoret olivat kovin innoissaan, räpsivät musta kuvia edestä, sivusta ja takaa vaihdellen itse ympärilläni paikkojaan. Tarjosin heille salmiakkia, jotta jättäisivät mut ilkeänä, pahaa karkkia tarjoavana tätinä rauhaan, mutta päinvastoin, hehän ihastuivat salmiakkiin täysin. Ainoastaan yksi nuorista kysyi, että onko tämä jotain lääkettä? Jossain vaiheessa nuorten koulupäivä kuitenkin päättyi ja he lähtivät kukin taholleen. Kauppaoppaani vielä varmisti ennen lähtöään, että osaanko käyttää sähköhellaa. Yes yes, hakuna matata, no problem.

Illalla lähdin naapuriin saunomaan. Ikkunasta näki kuinka maassa vilisi magnusteja (päätin, että ne olivat magnusteja, eivätkä rottia). Saunan jälkeen rupateltiin tovi, sain paljon vinkkejä sekä hyönteismyrkkyä suihkutettavaksi huoneeni nurkkiin. Olin sen itse unohtanut täysin, vaikka Suomesta lähtiessäni julistin hyönteismyrkyn ostamisen olevan ensimmäinen asia, jonka täällä teen. Mukavan illan jälkeen suunnitelmissani oli suunnata nukkumaan, mutta aikaisemmin tapaamani opettaja tulikin hakemaan meitä (minua ja englantilaisnaista) illalliselle, eikä sellaisesta kutsusta voi tietenkään kieltäytyä. Ruoka oli ihan hyvää, riisiä, kasviksia ja pieniä kaloja kastikkeessa. Opettaja osaa jopa muutaman sanan suomea, koska on työskennellyt pitkään täällä aikoinaan asuvien suomalaisten kanssa.






Huoneeni on melko karu, kuten koko asunto, mutta alue on aidattu ja vartioitu, oven saa lukkoon sekä sängyn päällä on moskiittoverkko, niin kelpaa mulle. Suihkustakin tulee lämmintä vettä ihan ok vedenpaineella.  Hinta on myös oikein sopiva ja lisäksi Manu saa majoittua tänne (käsittääkseni) samaan rahaan, kun tulee kylään heinäkuussa. Ihmiset ovat myös niin ystävällisiä, iloisia ja avuliaita, joten pienet puutteet eivät haittaa. Ja enhän mä mitään luksusoloja odottanutkaan, olin oikeastaan varautunut paljon pahempaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti